Ensin katsotaan, ei korjata
Kun saan testitallenteen eteeni, en kosketa yhteenkään liukusäätimeen heti. Ensimmäinen vaihe on pelkkä katselu: pysäytän kuvan, suurennan sen täyteen kokoon ja käyn esiintyjän läpi ylhäältä alas. Hiusten reunat, hartiat, kädet ja kaulus kertovat nopeasti, mistä vihreä pääsee takaisin kuvaan.
Katselen kuvaa kahdessa kirkkaudessa. Normaalilla näytön kirkkaudella vuoto jää helposti huomaamatta, ja siksi lasken kirkkautta ja nostan sitä vuorotellen. Vihreä sävy näkyy eri tavalla vaaleassa ja tummassa ympäristössä, ja ihon varjokohdissa heijastus voi olla lähes näkymätön ennen kuin tausta vaihdetaan.
Teen muistiinpanot paperille tai tekstitiedostoon: kuvan aikakoodi, kehon kohta ja arvio siitä, onko kyse taustasta heijastuvasta valosta vai pelkästä keyingin reunasta. Tämä ero ratkaisee, korjataanko ongelma kuvauspaikalla vai jälkikäsittelyssä.
- Suurenna kuva täyteen kokoon ennen arviointia
- Katso kuvaa sekä vaaleassa että tummassa näyttöasetuksessa
- Kirjaa aikakoodi jokaisesta epäilyttävästä kohdasta
Missä vihreä yleensä piiloutuu
Kokemukseni mukaan vuoto löytyy kolmesta paikasta: ihosta, hiuksista ja vaatteista. Ihossa se näkyy usein posken reunassa ja leuan alla vihertävänä hohtona, joka ei ole värivirhe vaan taustan heijastus. Hiuksissa ongelma on ohuet, vaaleat ja kiiltävät hiukset, jotka läpäisevät taustavalon.
Vaatteissa riskin kantavat kiiltävät pinnat ja vaaleat sävyt. Valkoinen paita ottaa vastaan jokaisen vihreän heijastuksen, ja metallinen koru tai silmälasien kehys voi peilata taustaa suoraan kameraan. Joskus syynä on yksinkertaisesti se, että esiintyjä seisoo liian lähellä taustaa.
Tämän vuoksi kurssilla käydään läpi myös etäisyys: jos esiintyjän ja taustan väliin jää riittävästi tilaa, suurin osa vuodosta ei synny lainkaan. Jälkikäsittely on viimeinen keino, ei ensimmäinen.
- Iho: posken reuna, leuan alus ja kaula
- Hiukset: ohuet ja vaaleat suortuvat valoa vasten
- Vaatteet: kiiltävät kankaat, valkoinen ja metallikorut
Korjaus kuvauspaikalla ennen jälkikäsittelyä
Jos testitallenteessa on selvää vuotoa, palaan ensin studioon ajatuksissani. Siirrän esiintyjää kauemmas taustasta, tarkistan taustan valaisun tasaisuuden ja vähennän valoa, joka osuu taustaan liian voimakkaasti. Usein jo puolen metrin lisäetäisyys muuttaa tilanteen.
Seuraavaksi katson reunavaloa. Hyvin asetettu reunavalo erottaa hiukset taustasta, mutta liian voimakas tai väärästä kulmasta tuleva valo korostaa vihreää hohtoa. Säädän sen kirkkautta pienin askelin ja kuvaan uuden lyhyen pätkän jokaisen muutoksen jälkeen.
Vaatteista keskustellaan ennen kuvauspäivää. Pyydän esiintyjää tuomaan kaksi vaihtoehtoa, jotta voin valita sen, joka ei heijasta. Tämä on halvin ja nopein korjaus, eikä se vaadi lainkaan ohjelmaa.
Jälkikäsittelyn järjestys
Kun kuvaus on tehty, korjaan vuodon editointiohjelmassa aina samassa järjestyksessä. Ensin tehdään keying ja reunojen puhdistus, vasta sitten vihreän poisto ihosta ja vaatteista. Jos järjestys menee toisin päin, reunat sotkeutuvat ja korjaus näkyy lopputuloksessa.
Käytän vihreän vähennystä varovasti. Liian voimakas korjaus vie ihosta lämmön ja tekee kasvoista harmaat tai purppuraiset. Pidän vertailun auki: vasemmalla alkuperäinen, oikealla korjattu, ja tarkistan, että iho näyttää yhä ihmisen iholta.
Hiusten reunoille teen erillisen pienen säädön. Siinä riittää usein reunan hienoinen supistus ja hentoinen sumennus, jotta ohuet suortuvat sulautuvat uuteen taustaan eikä niiden ympärille jää vihreää viivaa.
- Keying ja reunat ensin, värikorjaus vasta sen jälkeen
- Vertaa alkuperäistä ja korjattua kuvaa rinnakkain
Tarkistus uudella taustalla
Vuodon korjaus ei ole valmis, ennen kuin olen nähnyt esiintyjän oikean taustan edessä. Tarkistan kuvan sekä vaalealla että tummalla taustalla, koska vuoto, joka katoaa tummaa vasten, voi paljastua heti vaaleaa taustaa vasten.
Käytän tarkistukseen vain taustoja, joiden käyttöoikeus on kunnossa. Kurssin esimerkeissä taustat ovat lisensoituja, ja suosittelen samaa omiin tuotantoihin: tausta, jonka käyttöä ei ole selvitetty, on ongelma silloinkin, kun värit ovat kunnossa.
Lopuksi katson kuvan pienenä, koska suurin osa katsojista näkee videon puhelimella tai pienessä ikkunassa. Jos reuna häiritsee pienessäkin koossa, se vaatii vielä työtä. Jos se katoaa, kuva on valmis eteenpäin.
Mitä jää muistiin seuraavaa kertaa varten
Jokaisen työn jälkeen kirjaan ylös, mikä muutos auttoi eniten: siirsinkö esiintyjää, vaihdoinko vaatteen vai korjasinko jälkikäsittelyssä. Muistiinpanoista muodostuu omakohtainen tarkistuslista, joka nopeuttaa seuraavaa kuvausta merkittävästi.
Sama ajattelu on kurssin taustalla. Emme opeta yhtä oikeaa asetusta vaan tavan katsoa kuvaa ja päätellä, mistä ongelma tulee. Kun osaat nimetä vuodon syyn, korjaus on yleensä lyhyt.
Syysvalossa ikkunoista tuleva luonnonvalo vaihtelee nopeasti, ja se vaikuttaa myös taustan heijastuksiin. Siksi kannattaa tehdä testikuvaus samaan aikaan päivästä kuin varsinainen tallennus.
Värivuodon tarkistus on työtä, joka tehdään järjestyksessä: ensin katsotaan, sitten korjataan kuvauspaikalla ja vasta viimeiseksi jälkikäsittelyssä. Kun tiedät, mistä vihreä kuvaan tulee, korjaus on harvoin raskas. Pidä muistiinpanot, kuvaa lyhyt testi ja tarkista tulos pienenä ja suurena ennen kuin aloitat koko esityksen.