Lähtötilanne: tausta, joka ei suostunut tasoittumaan
Ville on yrittäjä, joka tekee lyhyitä opetusvideoita omille asiakkailleen. Hän otti minuun yhteyttä syksyn alussa, koska hänen vihreä taustansa näytti jokaisessa kuvassa erilaiselta. Keskellä oli vaalea, melkein kellertävä kohta, reunoilla tausta oli tummempi ja yhden hartian takana kulki selvä varjo. Keying jätti kuvaan reikiä ja sumeaa reunaa, vaikka Ville oli säätänyt ohjelman asetuksia tuntikausia.
Kävimme ensin läpi, mitä hänellä oli käytössä: kangastausta seinällä, kaksi jalustalle nostettua valoa ja pöytälamppu esiintyjän sivulla. Kaikki valot osoittivat suunnilleen samaan suuntaan, eli taustaan ja Villeen yhtä aikaa. Se on yleinen alku, ja siitä syntyy juuri tällaisia kuumia kohtia ja päällekkäisiä varjoja. Ongelma ei ollut kamerassa eikä ohjelmassa vaan siinä, mihin valo osui.
Miksi tausta ja esiintyjä kannattaa valaista erikseen
Taustan valaisun periaate on yksinkertainen: tausta saa oman valonsa, ja esiintyjä omansa. Kun molemmat valot sekoittuvat, taustan kirkkaus vaihtelee sen mukaan, missä Ville seisoo, ja varjot kulkevat mukana. Tasainen tausta syntyy vasta, kun valo tulee taustalle kahdelta puolelta viistosti ja sen kirkkaus on kaikkialla lähes sama.
Esiintyjän valo taas saa osua vain esiintyjään. Jos valoa ei ohjata, se heijastuu taustan kankaaseen ja syö kontrastia. Kerroin Villelle, että tavoite ei ole kirkas tausta vaan tasainen tausta. Hieman himmeämpi mutta kauttaaltaan sama vihreä on keyingille helpompi kuin kirkas, jossa on laikkuja. Tämä oli hänelle uusi ajatus, koska hän oli kasvattanut valojen tehoa joka kerta, kun jokin näytti huonolta.
Valojen siirto vaihe vaiheelta
Aloitimme tyhjentämällä tilan. Ville sammutti pöytälampun ja siirsi esiintyjän valon pois taustan suunnasta. Taustavalot hän nosti jalustoilla noin kulmaan, josta ne valaisevat kangasta viistosti, ja kääntyi niin, että kummankin valon keila peittää koko leveyden mutta ei osu esiintyjään. Kankaan ja esiintyjän väliin jäi runsaasti tilaa, jotta varjo ei yllä taustaan.
Sen jälkeen hän asetti esiintyjän valon kameran viereen hieman sivuun ja ylös. Kun taustavalot oli lukittu paikoilleen, Ville otti puhelimella kuvan taustasta ilman itseään ja vertasi kirkkautta keskeltä ja reunoista. Kuumaa kohtaa ei enää ollut, mutta oikea reuna oli yhä hiukan tummempi. Siirsimme oikeaa valoa vähän kauemmas ja kuva tasaantui. Koko muutos vei noin tunnin.
- Taustavalot viistoon kahdelta puolelta, ei suoraan edestä
- Esiintyjä riittävän kauas taustasta, ettei varjo yllä kankaaseen
- Tausta kuvataan ensin tyhjänä ja kirkkautta verrataan keskeltä ja reunoista
Kankaan kireys ja pintojen yllätykset
Valojen jälkeen katsoimme kangasta. Siinä oli pitkiä taitoksia, jotka olivat jääneet pakkauksesta, ja ne tekivät omat varjonsa. Ville silitti kankaan höyrysilitysraudalla ja kiinnitti sen yläreunasta ja sivuilta niin, että pinta oli kireä mutta ei venynyt. Pienikin poimu näkyy valon kulkiessa viistosti, joten viistot taustavalot paljastavat sen heti.
Huomasimme myös, että lattialla kankaan alla oli kiiltävä matto, joka heijasti vihreää Villen housuihin. Hän vaihtoi sen mattaan alustaan ja ongelma väheni. Tällaiset pienet asiat jäävät helposti huomaamatta, koska ne eivät näy suoraan kameran kuvassa vaan vasta keyingin jälkeen. Siksi kävimme jokaisen pinnan läpi vielä erikseen ennen testikuvausta.
Testikuvaus ja mitä siitä nähtiin
Kun valot ja kangas olivat kunnossa, Ville kuvasi kolmekymmentä sekuntia puhetta, kävi hetken sivulle ja palasi takaisin. Hän vei pätkän editoriin ja keyasi taustan. Reunat olivat siistit, keskellä ei ollut reikiä ja hiukset pysyivät kasassa. Aiemmin sama toimenpide oli vaatinut useita korjauskerroksia, nyt yksi perussäätö riitti.
Testikuvauksesta oli toinenkin hyöty: Ville huomasi, että liikkuessaan sivulle hän astui lähemmäs taustaa ja varjo ilmestyi uudelleen. Hän merkitsi lattiaan teipillä rajan, jonka yli ei mennä. Koko esitystä ei tarvinnut kuvata uudelleen, koska ongelma löytyi lyhyestä pätkästä. Juuri siksi suosittelen aina testiä ennen varsinaista kuvausta, vaikka valaisu tuntuisi valmiilta.
Mitä Ville teki eri tavalla seuraavilla kerroilla
Seuraavina viikkoina Ville kuvasi kolme uutta videota samassa tilassa. Hän ei enää muuttanut valojen paikkoja kesken kaiken, vaan merkitsi jalustojen jalat teipillä ja otti ennen jokaista kuvausta kuvan tyhjästä taustasta. Jos kirkkaus poikkesi, hän korjasi vain sen valon, joka oli siirtynyt.
Hän kertoi myös, että kuvaaminen oli muuttunut rauhallisemmaksi. Kun tausta on kunnossa, huomio riittää sisältöön eikä jokaista kuvaa tarvitse arvioida pelolla. Tämä on se tulos, jonka voi realistisesti odottaa: ei täydellistä kuvaa, vaan toistettava pohja, jonka päälle voi rakentaa. Kuumat kohdat ja varjot palaavat helposti, jos valot liikkuvat, joten järjestelmällisyys kantaa pidemmälle kuin kalliimmat välineet.
Villen tapauksessa ratkaisu ei vaatinut uusia laitteita, vaan valojen suuntaamista, kankaan silittämistä ja lyhyttä testikuvausta. Kun tausta valaistaan erikseen ja viistosti, sen kirkkaus tasaantuu ja keying helpottuu. Jos sinulla on samanlainen laikukas tausta, aloita kuvaamalla se tyhjänä ja vertaa kirkkautta keskeltä ja reunoista. Siinä näkyy useimmiten, mihin valoa pitää siirtää.