Kamera-asetukset vihreälle taustalle: valotus, suljin ja kehys kuntoon

Valotuksessa tavoitteena ei ole kaunein mahdollinen kuva vaan kuva, jossa tausta on tasaisen vihreä ja esiintyjän iho ei pala valkoiseksi. Aseta aukko ensin siten, että esiintyjä on riittävän terävä. Pienellä sisätilan kameralla aukko noin f/4 tai hieman umpinaisempi antaa yleensä tarpeeksi syvyyttä, vaikka esiintyjä liikkuu hieman eteen ja taakse.

Säädä sen jälkeen ISO mahdollisimman matalaksi ja hae kirkkaus valoilla, ei herkkyydellä. Korkea ISO tuo kuvaan kohinaa, ja kohina näkyy juuri vihreällä pinnalla pienenä rakeisena vaihteluna, joka tekee reunoista rikkonaisia. Jos kuva on liian tumma, lisää valoa tai avaa aukkoa hieman ennen kuin nostat herkkyyttä.

Käytä kameran valotusvaroitusta tai histogrammia, jos se on tarjolla. Vihreän taustan ei pidä olla kirkkaimmassa päässä, vaan keskisävyissä, noin puolivälin tienoilla. Silloin väri on kyllästynyt mutta ei ylivalottunut, ja ohjelma erottaa sen helposti muista sävyistä.

Suljinaika vaikuttaa siihen, kuinka terävinä reunat pysyvät, kun esiintyjä liikuttaa käsiään tai kääntää päätään. Yleinen nyrkkisääntö on valita suljinaika, joka on noin kaksinkertainen kuvausnopeuteen nähden. Kun kuvaat 25 kuvaa sekunnissa, suljinaika 1/50 antaa luonnollisen liikkeen, ja pidempää kannattaa välttää, koska liikkuvat reunat sumenevat.

Liikesumu on chroma keyn vihollinen, koska sumea reuna sisältää sekä esiintyjän että taustan väriä. Ohjelma ei tiedä, kumpaan osaan pikseli kuuluu, ja lopputuloksena on epämääräinen haalea vyöhyke käden ympärillä. Jos esiintyjäsi puhuu käsillään paljon, kokeile hieman nopeampaa suljinaikaa, kuten 1/100, ja korvaa menetetty valo lisäämällä valaistusta.

Muista myös loisteputki- ja ledivalojen välke. Jos kuvassa näkyy vaakasuuntaisia kirkkauden vaihteluita, suljinaika ei sovi sähköverkon taajuuteen. Pienikin muutos, esimerkiksi 1/50:stä 1/60:een, voi poistaa raidat kokonaan.

Valkotasapainon automaatti on helppo unohtaa päälle, ja se on yksi yleisimmistä syistä, miksi tausta näyttää toisessa kohdassa videota eri vihreältä kuin toisessa. Kun esiintyjä vaihtaa asentoa tai paita vaihtaa sävyä kuvassa, automaatti korjaa kokonaisuutta ja taustan väri vaeltaa.

Aseta valkotasapaino käsin Kelvin-arvona tai käytä harmaakorttia. Pidä kortti esiintyjän paikalla valaistuksessa, jossa kuvaat, ja ota mittaus kameran omalla toiminnolla. Jos käytät ledipaneeleja, katso, mitä värilämpötilaa valo oikeasti antaa, ja pidä kaikki valot samassa arvossa. Sekavat värilämpötilat tuottavat ihoon ja taustaan eri sävyjä, jotka ovat jälkikäsittelyssä hankalia.

Kun arvo on kohdallaan, tarkista kuvasta, että esiintyjän iho näyttää luonnolliselta ja tausta tasaiselta. Jos tausta näyttää sinertävältä tai keltaiselta, vika on yleensä valkotasapainossa eikä itse taustakankaassa.

Kehystyksessä on kaksi asiaa, joita ei voi korjata jälkikäteen: esiintyjän etäisyys taustasta ja se, kuinka paljon taustaa kuvaan jää. Pidä esiintyjä vähintään noin metrin, mieluummin puolitoista metriä taustan edessä. Silloin vihreä valo ei heijastu esiintyjän hiuksiin ja hartioihin, ja värivuodon korjaus jää kevyeksi.

Rajaa kuva niin, että tausta peittää koko kuva-alan joka reunalta, myös esiintyjän pään ylä- ja sivupuolelta. Jos kuvaan jää reunalle vaikka kaistale seinää tai valotelinettä, se pitää maskata erikseen, ja jokainen maskaus on lisätyötä. Mieti kehys valmiiksi myös siltä kannalta, minne virtuaalitausta sijoittuu. Jätä esiintyjän ympärille hengitystilaa, ettei pää osu kuvan reunaan.

Kuvaa kamera silmien korkeudelta tai hieman sen yläpuolelta ja pidä se vakaana jalustalla. Pienikin kameran liike muuttaa taustan perspektiiviä, ja jos tausta on tarkoitus korvata liikkumattomalla kuvalla, keinotekoisuus paljastuu heti.

Kun kaikki asetukset on tehty, kuvaa lyhyt testipätkä, esimerkiksi kymmenen sekuntia, ja vie se jälkikäsittelyohjelmaan saman tien. Älä luota pelkästään kameran pieneen näyttöön, sillä vika paljastuu vasta suurella ruudulla keyingin jälkeen. Katso erityisesti hiusten reunoja, käsien liikettä ja taustan tasaisuutta kuvan kulmissa.

Tee testissä samat liikkeet kuin varsinaisessa esityksessä: seiso, istu, osoita jotain, kävele hieman sivuun. Jos esiintyjällä on tumma tai kiiltävä vaate, tarkista se erikseen, koska kiiltävä pinta heijastaa vihreää herkästi. Tämä on myös hetki, jolloin voit havaita kuulon ja äänen ongelmat ennen kuin koko otos on kuvattu.

Muuta testin jälkeen vain yhtä asiaa kerrallaan ja kuvaa uusi pätkä. Näin tiedät, mikä muutos auttoi. Kun tulos on hyvä, älä koske asetuksiin ennen kuin kuvaus on valmis.