Kaksi vaihtoehtoa samaan tarpeeseen
Kun esiintyjä seisoo vihreän taustan edessä, valaisun tehtävä on yksinkertainen: esiintyjän pitää erottua taustasta luonnollisesti, mutta ilman että taustan väri valuu ihoon ja hiuksiin. Kurssilla näytän tähän kaksi tapaa, joita olen käyttänyt omissa kuvauksissani yli kymmenen vuoden ajan. Ensimmäinen on klassinen kolmen valon asettelu, jossa on pää-, täyte- ja reunavalo. Toinen on kevyempi kahden valon kokoonpano, jossa reunavalo jätetään pois ja sen tehtävä hoidetaan esiintyjän ja taustan välisellä etäisyydellä.
Vertailu kannattaa tehdä ennen kuin ostat yhtään lisävaloa. Moni opiskelija aloittaa kolmella valolla vain siksi, että oppaissa niin neuvotaan, ja huomaa sitten, ettei pieni huone anna tilaa kaikille. Tässä kirjoituksessa käyn läpi kummankin tavan vahvuudet ja heikkoudet ja päädyn lopussa suositukseen. Suositus perustuu siihen, millaisessa tilassa ja millaisella kalustolla useimmat kurssilaiset oikeasti kuvaavat.
Kolmen valon asettelu: pää-, täyte- ja reunavalo
Päävalo on esiintyjän kasvoja valaiseva pääasiallinen valonlähde, ja se sijoitetaan yleensä noin 45 astetta sivulle ja hieman silmien yläpuolelle. Täyte valo tulee vastakkaiselta puolelta pehmeämpänä ja pehmentää varjoja, joita päävalo jättää. Reunavalo asetetaan esiintyjän taakse ja sivulle, ja se piirtää hiuksiin ja hartioihin ohuen valoviivan. Juuri tämä viiva auttaa erottamaan esiintyjän taustasta, ja siksi kolmen valon asettelua pidetään tarkimpana vaihtoehtona.
Asettelulla on hintansa. Reunavalo on lähellä taustaa, joten sen valo voi osua vihreään kankaaseen ja lisätä värivuotoa juuri sinne, missä sitä on vaikeinta korjata. Lisäksi kolme valoa tarvitsevat virtajohtoineen ja jalustoineen tilaa, jota pienessä huoneessa ei aina ole. Jos reunavaloa ei suuntaa ja rajaa huolellisesti, se tuottaa enemmän ongelmia kuin hyötyä. Kurssin asetelmakaaviossa näytän tarkat kulmat ja etäisyydet, joilla tämä riski pysyy hallinnassa.
- Päävalo noin 45 astetta sivulla, hieman silmien yläpuolella
- Täyte vastakkaiselta puolelta, selvästi päävaloa himmeämpänä
- Reunavalo takaa ja sivulta, rajattuna pois taustalta
Kahden valon kokoonpano: kevyempi ja anteeksiantavampi
Kahden valon kokoonpanossa on pää- ja täyte valo, ja reunavalon sijaan esiintyjä siirretään kauemmas taustasta. Kun etäisyyttä on riittävästi, tausta ei heijasta vihreää esiintyjän hartioille, ja keying pääsee erottamaan hahmon puhtaasti jo ilman erillistä reunavaloa. Käytännössä riittää usein kahden metrin väli, jos huoneessa on tilaa, ja lisäksi taustan oma valaisu pysyy erillään esiintyjän valoista.
Menetät vähän ohutta valoviivaa hiusten ja hartioiden reunalta, mutta saat tilalle rauhallisemman ja ennustettavamman kuvan. Opettajat ja yrittäjät, jotka kuvaavat puhuvaa päätä keskikokoisessa kuvassa, huomaavat eron harvoin. Kokoonpano myös nopeuttaa pystytystä, mikä on tärkeää silloin, kun kuvaat samassa tilassa viikoittain ja pystytät kaiken joka kerta uudelleen. Vähemmän laitteita tarkoittaa vähemmän asioita, jotka voivat mennä pieleen.
Vertailu käytännössä: tila, hiukset ja jälkityö
Tilan koko ratkaisee eniten. Jos esiintyjän ja taustan väliin ei saa vähintään pari metriä, kahden valon kokoonpano menettää etunsa, ja reunavalo muuttuu tarpeelliseksi värivuodon torjuntaan. Toisaalta pienessä tilassa reunavalo on myös vaikein sijoittaa, joten kompromissi on joskus pakko tehdä jommankumman kustannuksella. Mittaa tila ensin ja valitse sitten kokoonpano, älä toisinpäin.
Toinen ratkaiseva asia on esiintyjä itse. Vaaleat, ohuet tai kiharat hiukset ja kiiltävät vaatteet paljastavat kaikki asettelun heikkoudet. Näissä tapauksissa kolmen valon asettelu tuo jälkikäsittelyyn selvästi enemmän liikkumavaraa, koska hahmon reuna on valmiiksi erottuva. Tummat, tasaiset hiukset ja mattapintaiset vaatteet taas toimivat hyvin kahdellakin valolla. Jälkityön määrä riippuu pitkälti siitä, kuinka hyvin valaisu tehtiin jo kuvaushetkellä, eikä editointi korjaa kaikkea.
- Alle kahden metrin etäisyys taustaan puoltaa reunavaloa
- Vaaleat tai ohuet hiukset hyötyvät kolmesta valosta
- Mattapintainen vaatetus sallii kevyemmän kokoonpanon
Suositus: aloita kahdella valolla
Suosittelen useimmille kurssilaisille aloittamaan kahden valon kokoonpanolla. Se on halvempi, nopeampi pystyttää ja vähemmän altis vihreälle heijastukselle. Kun pää- ja täyte valo toimivat ja tausta on valaistu tasaisesti omalla valollaan, saat jo hyvän tuloksen. Vasta sen jälkeen kannattaa lisätä reunavalo, jos testikuvassa näkyy, että hahmon reuna tarvitsee vielä erottumista.
Tämä järjestys opettaa myös enemmän. Kun lisäät yhden valon kerrallaan ja katsot jokaisen muutoksen jälkeen testikuvaa, opit näkemään, mitä kukin valo kuvassa tekee. Jos aloitat kolmella valolla ja tulos on huono, on vaikea tietää, mikä niistä aiheuttaa ongelman. Kurssin asetelmakaaviossa kokoonpano rakennetaan juuri tässä järjestyksessä, ja jokaisen vaiheen jälkeen on tarkistuskohta, jonka avulla huomaat muutoksen vaikutuksen heti.
Milloin reunavalo kannattaa lisätä
Lisää reunavalo, kun testikuvassa hahmo sulautuu taustaan hiusten tai hartioiden kohdalla, vaikka etäisyys on riittävä. Valitse pieni, himmennettävä lamppu ja rajaa sen valo lipoilla tai kaihtimilla niin, ettei se osu taustaan. Aloita matalalla teholla ja nosta sitä vähitellen, kunnes reunaviiva näkyy hienovaraisesti mutta ei hallitse kuvaa.
Tarkista lopuksi värivuoto lähikuvasta ja katso reuna myös liikkeessä, sillä pysähtynyt kuva voi näyttää hyvältä ja liikkuva reuna väreillä. Jos reunavalo tuo mukanaan vihreää, siirrä sitä kauemmas taustasta tai kavenna sen sädettä. Tämä pieni viimeistely tehdään vasta, kun perusasettelu toimii, eikä sitä kannata kiirehtiä.
Kahden ja kolmen valon asettelun ero ei ole laadun ja laiskuuden ero, vaan tilan, esiintyjän ja kuvan käyttötarkoituksen yhteensovittamista. Aloita kahdella valolla, tarkista tulos testikuvasta ja lisää reunavalo vasta, kun kuva sitä oikeasti tarvitsee. Näin opit samalla ymmärtämään, mitä kukin valo tekee, ja pystyt korjaamaan ongelmat itse eikä arvaamalla.